Frisbeegolfin suosio kasvaa

Frisbeegolfin suosio kasvaa. Viime vuosina frisbeegolfkenttien määrä on kaksinkertaistunut, ja Norjassa on nykyään yli 60 kenttää.

 

Laji yhdistää fyysisen aktiivisuuden, sosiaalisen vuorovaikutuksen ja ulkoilmaelämän. Frisbeegolfradat voidaan rakentaa kaikenlaisiin maastoihin, ja ne sopivat kaikenikäisille. Frisbeegolfia pelataan kuten tavallista golfia. Tässä käytetään frisbeetä pallon ja mailan sijasta. Lisäksi on frisbeegolfkohde, johon frisbee tulee heittää. Frisbeegolfrata koostuu yleensä 9, 12 tai 18 frisbeegolfkohteesta. 18 kohteen rata vaatii enemmän resursseja sekä maa-alan että talouden osalta, joten voi olla hyvä idea täydentää kohteiden määrää käyttämällä esimerkiksi katulamppuja, puita, roskakoreja ja vastaavia. 


Hauska fakta
Tiesitkö, että termi Frisbee on peräisin nimestä Frisbie, joka oli yhdysvaltalaisen piirakkaleipomon nimi? Siellä alettiin heittää piirakkavuokia toisilleen huvin vuoksi.  

 

Rakkaalla lapsella on monta nimeä
Norjassa frisbeetä kutsutaan nimillä Disc, sendeplate ja Skjenebrett (mutta viimeksi mainittu ei ole kovin yleisessä käytössä). Sana Frisbee on kielineuvoston hyväksymä norjalainen sana ja sitä käytetään useimmiten lajista puhuttaessa. Kansainvälisesti lajin virallinen nimi on Disc Golf, mutta siihen viitataan usein myös nimillä Frisbeegolf, Discgolf ja Diskgolf. Frolf (Freeform Golf -käsitteestä) on myös ollut käytössä, mutta se ei ole sama asia kuin frisbeegolf. Frolf on leikki ilman kiinteitä sääntöjä ja voi sisältää myös muiden heittoesineiden kuin frisbeiden käyttöä.

Frisbee on frisbee! Vai…?
Itse asiassa frisbeiden välillä on eroja. Hyvän frisbeen tulee olla joustavaa muovia ja sen pitäisi taipua kohti keskustaa ilman että se halkeaa, ja palautua nopeasti alkuperäiseen muotoonsa. Frisbeegolfissa käytettävät frisbeet ovat hieman pienempiä, kovempia ja painavampia kuin tavalliset frisbeet. Tämä johtuu siitä, että ne on optimoitu lentämään paremmin vaihtelevissa tuuliolosuhteissa. Tällaisia frisbeetä kutsutaan usein kiekoksi (diskiksi). Ne jaetaan kolmeen pääkategoriaan: putter, driver ja keskimatkan frisbeet. Putteria käytetään, kun ollaan lähellä koria ja tarkkuus on tärkeintä. Driveria käytetään, kun halutaan heittää frisbee pitkälle eikä tarvita putterin tarkkuutta. Midrange eli keskimatkan kiekko on nimensä mukaisesti putterin ja driverin välimuoto. Tämä on yleisimmin käytetty frisbee. Näiden kolmen kategorian sisällä on suuria eroja frisbeiden välillä – jotkut on tehty kovaan tuuleen ja toiset tyyniin olosuhteisiin.

 

Mitä koria/kohdetta käytetään?
Frisbeegolfin kohde on metallikori, joka koostuu pyöreästä korista ja sen yläpuolella riippuvista ketjuista. Ketjut hidastavat kiekon vauhtia niin, että se putoaa koriin. Kori on kiinnitetty tukevasti maahan kaikilla virallisilla radoilla, mutta on olemassa myös siirrettäviä Discgolf-koreja, joiden avulla frisbeegolfia voi pelata missä tahansa.

Miten aloittaa frisbeegolf?
Frisbeegolf on matalan kynnyksen laji, joka kasvaa nopeasti. Se on aktiviteetti, joka sopii useimmille ikäryhmille, ja sen aloittaminen on helppoa. Pelaamisen taso voi vaihdella aivan helposta hyvin edistyneeseen, ja vain aika, raha ja resurssit asettavat rajoja. 


Frisbeegolfin tavoitteena on päästä korilta korille mahdollisimman vähillä heitoilla. Tämä voi tuoda mukanaan monia haasteita: tuuli, puut ja maaston luonnollinen kumpuilevuus voivat tehdä vähäisillä heitoilla etenemisestä vaikeaa. 


Frisbeegolfradalla on 18 väylää tai koria, aivan kuten golfkentällä, mutta frisbeegolfradoilla voi olla myös 9 tai 27 väylää. Joillakin radoilla on kiinteät korit, kun taas toiset perustuvat siirrettäviin frisbeegolfkohteisiin, ja niitä voidaan rakentaa tarpeen mukaan.  (Jos frisbeegolfkohteita ei ole, voidaan käyttää myös muita välineitä, kuten ämpäreitä tai laatikoita. Ideana on luoda frisbeelle “laskeutumispaikka”.) 


Jos haluaa viedä frisbeegolfin seuraavalle tasolle ja rakentaa ammattiradan, mutta ei tiedä mistä aloittaa, meillä on välineet ja osaaminen auttaa – soita ja kysy lisää!