Tämä sivu on tehty uimaseuroille, uimakouluille ja ohjaajille, jotka järjestävät kursseja, riippumatta siitä, seuraatteko Norjan uimaliiton kurssimalleja vai järjestättekö omia uimakursseja. Sisältö perustuu ohjaaja Hedda Heggelundin kokemuksiin, ja hän jakaa käytännön vinkkejä ja pedagogisia näkökulmia eri tasoisten lasten opettamisesta.
 

Uimaopetus kokonaisvaltaisella lähestymistavalla

Hyvä uimaopetus huomioi sekä lapsen fyysiset taidot että turvallisuuden vedessä. Seuratoiminnassa uimakursseilla tulisi olla selkeä eteneminen ja niiden tulisi perustua muutamiin keskeisiin periaatteisiin. Uimaopetuksen tulee olla hauskaa ja innostavaa, samalla kun lapset kehittävät taitojaan, uintitekniikkaansa ja ymmärrystään omasta kehostaan vedessä.

Kun lapset kokevat onnistumista jo varhaisessa vaiheessa, sekä motivaatio että turvallisuuden tunne kasvavat. Tämä on ratkaisevan tärkeää jatko-oppimiselle ja sille, että lapset haluavat jatkaa uimista pidemmällä aikavälillä.

Veteen totuttautuminen uimakurssin perustana

Kaikki uimaopetus alkaa veteen totuttautumisesta. Tällöin tavoitteena on, että lapsi tuntee olonsa mukavaksi vedessä. Lapset liikkuvat altaassa, leikkivät, roiskivat vettä, kastelevat kasvonsa ja tutustuvat veden ominaisuuksiin. Nämä ovat tarkoituksellisia ja välttämättömiä harjoitteita, jotka luovat perustan kaikelle myöhemmälle uimaopetukselle.

Kun turvallisuuden tunne kasvaa, lapset oppivat sukeltamaan veden alle, pitämään silmänsä auki ja hakemaan esineitä pohjasta. Tämän jälkeen harjoitellaan kellumista sekä vatsallaan että selällään, erilaisilla käsien asennoilla sekä kääntymistä vatsa- ja selkäasennon välillä. Nämä taidot kehittävät hyvää vesituntumaa ja kehonhallintaa.

Kellumisesta liikkumiseen

Kun lapset hallitsevat kellumisen, heille opetetaan liukumista vatsallaan ja selällään. Tässä he oppivat, miten kehon asento vaikuttaa veden vastukseen ja miten pienet säädöt voivat tehdä liikkumisesta tehokkaampaa.

Seuraava vaihe on eteneminen, jossa käsiä ja jalkoja käytetään aktiivisesti liikkumiseen vedessä. Vapaauinti ja selkäuinti ovat usein ensimmäisiä opeteltavia uintityylejä, koska ne antavat hyvän näkyvyyden, ovat suhteellisen helppoja ymmärtää ja sopivat hyvin teknisen osaamisen kehittämiseen jatkossa.